Etanoista, sammakoista...

...niistähän ne pienet pojat on tehty - tai ainakin ne tuntuvat meidän poikia kovasti kiinnostavan. Aina kun pihalta löytyy jotain öttiäisiä, pyydetään äitiä ottamaan kuva. Onneksi olen ihan kiitettävästi muistanut kuljetella kameraa mukana, niin on saatu taltioitua poitsujen luontohavainnot. Aika mukavasti kiiltelevätkin nämä kaverukset, etanoiden ja sammakoiden kostea pinta ja perhosen kaunis asu. Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana tällä viikolla on kiiltävä. Muuta kiiltävää katseltavaa löydät täältä.  

Laatoitusta, osa 1.

Meistä riippumattomista syistä terassin laajennus sai jäädä tänä kesänä vielä haaveeksi, joten aloin houkutella Isäntää etupihan siistimiseen. Laatoitus oli meillä ollut suunnitelmissa, joten päätettiin sitten tarttua tuumasta toimeen. Kokemattomina laatoittajina tämä tosin tehtiin kahteen kertaan: ensimmäinen laatoitus purettiin ja tehtiin isäni avustuksella uusi tilalle. Onneksi ala ei ollut kovin suuri, joten aikaa kahden laatoituksen tekemiseen meni yhteensä vain pari päivää. Nyt olen kyllä tyytyväinen: etupiha sai kutsuvamman ilmeen ja jahka kivikuorma tulee tällä viikolla, siistitään laatoituksen ja sokkelin reunat. Toivon vaan, että homma pysyy kasassa talven yli eikä tarvitse ensi keväänä todeta, että olisi pitänyt ottaa ammattimies asialle... Ihan tukevalta tuo kyllä vaikuttaa eikä talon vierestä pitäisi edes routia, toivotaan parasta!

Seikkailua Savipajalla

Meidän jokakesäiseen traditioon kuuluu käydä Kustavin Savipajalla ja käsityöläiskylässä, jossa riittää hyvin ohjelmaa koko perheelle ainakin muutamaksi tunniksi. Lapset viihtyvät mukavasti lampaita ja pupuja katselemassa tai isolla leikkialueella, josta löytyy hiekkalaatikkoa, leikkimökkiä ja kiipeilytelinettä. Vanhojen hirsirakennusten ympäröimässä pihapiirissä on myös vanhoja menopelejä, kuten neuvostoaikainen sivuvaunullinen moottoripyörä ja hurmaava Harmikki, joka vilahtelikin kuvissa täällä. Aikuisille puolestaan riittää katseltavaa keramiikkamyymälässä, kynttilä- ja sisustusmyymälässä sekä käsityöläisten pajoissa. Välillä pitää poiketa kahvilaan tuoreelle munkille tai pehmikselle. Mukavan aamupäivän vietimme tänäkin kesänä :)

Käsintehtyjä saviastiastoja on saatavissa useissa eri sävyissä

Haaveilen isosta valkeasta veneestä...

Vaatii kovaa itsekuria kävellä tämän hyllyn ohitse...

Huumorilahjat uppoavat minuun - tällaisen lähetin pilke silmäkulmassa Norjassa opiskelevalle veljelleni ;)

Kahvion pihapiiri on koivujen ympäröimä

Mm. suloiset puput toimivat vetonauloina lapsille :)

Ferguilua

Kaikkea sitä oppiikin pienten poitsujen äitinä. Meillä on kova traktorivaihe meneillään, ja kesän mittaan ollaankin ihasteltu monia traktoreita, uusia ja vanhoja. Olen alkanut itsekin kiinnostua erityisesti vanhoista traktoreista, mikä on ollut yllätys huomata. Pikkaisen on tullut tutustuttua traktorien historiaankin aina lokomobiileista uudenaikaisiin vekottimiin. Kuvissa vilahtelee vanha, käytöstä poistettu Hiiri-Fergu (tunnetaan myös nimillä Pikku-Harmaa tai Harmikki), joka nyt sijaitseen Kustavin Savipajalla. Sen päällä pojat ovat poseeranneet, esikoinen jo useampanakin kesänä. Alemmissa kuvissa puolestaan on isopappan tallista löytyvä Massikka. Harmaat Fergusonit ovat ajalta, jolloin Harry George Ferguson vielä tuotti traktoreita omassa tehtaassaan. Myöhemmin hän myi yhtiönsä Massey-Harrisille, minkä jälkeen traktorit vaihtoivat väriään punaisiksi ja nimeään Massey-Fergusoneiksi.

Jaa että mistäkö tämän kaiken olen oppinut? Kuukauden verran ollaan lueskeltu iltasaduksi George Johanssonin Masa Mainio kertoo traktoreista, niin, että 1,5-vuotias Omppuposkikin tietää millainen moottori John Deeren D-mallissa on (no tietysti makaava!). Nyt kirja on (onneksi) palautettu kirjastoon ja keskitytään välillä johonkin muuhunkin. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi kaikille pienten traktorimiesten äideille ja miksei muillekin traktoreista kiinnostuneille. Näillä kuvilla osallistun myös Pienen Linnun makrokuvahaasteeseen, jonka tämän viikon teemana oli "aihe vapaa". Muita kuvia löydät täältä. 

Lenkkeilijän silmäkarkkia

Jos huonosta lomasäästä on jotain iloa ollut, niin luonto on ainakin pysynyt kauniina tiheiden sateiden ansiosta, välillä tähän aikaan vuodesta kun saattaa kaikki olla jo kellanruskeaa. Olen tähän lomaan yrittänyt integroida lenkkeilyä, johon ennen lomia ei tuntunut millään riittävän aikaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi kävelystä, mutta jostain syystä sopivaa aikaa ei ole ollut. Ilta lasten kanssa töiden jälkeen on niin lyhyt, ja toisaalta lasten nukkumaanmenon jälkeen lähteminen tuntuu liian myöhäiseltä. Vähän kauhistelin, kun tuntuu ettei edes 2,5 tunnin viikottainen liikuntasuositus meinaa tulla täyteen, vaikka ennen olin himoliikkuja ja liikuin päivittäin. Tarkoitus olisi loman aikana saada taas luotua säännöllinen lenkkeilyrutiini - ihan lupaavasti on alkanut, mutta täytyy myöntää että välillä on täytynyt pysähdellä tiuhaan kuvailemaan luontoäidin tarjoamaa silmänruokaa... Luonnossa liikkumisen iloa sinullekin!

Sormustinkukat ovat juuri nyt kauneimmillaan.

Jos olisi ollut lapio ja ämpäri mukana, olisin varmaan napannut pienen mättään neilikoita omaan kukkapenkkiin.

Villejä lupiineja

Hyväntuoksuisia pikkutalvikkeja

Katinlieko on yksinkertaisuudessaan kaunis

Pellonpientareet kasvavat rentunruusuja

Joskus jotain tarttuu maljakkoonkin, tässä harakankelloja.

Ottokissan elämää

Nyt alkaa olla kohta kaksi ja puoli vuotta siitä, kun Tigran (tottelee myös Tähtisilmän antamaa Tika-nimeä ja Omppuposken Gigaa) muutti meille. Nyt 7-vuotias kissa joutui tullessaan uudenlaisten haasteiden eteen, kun sen oli pakko sopeutua pikkulapsiperheen elämään. Alkuun lähinnä meluavista ja vastakarvaan silittelevistä pojista alkaa olla jo toisinaan sille iloakin, kun he kilpaa antavat kissalle ruokaa ja herkkuja ja osaavat päästää sen ulos ja sisään. Muutenkin Tigran on osoittautunut hyvähermoiseksi lapsiperheen kissaksi, sillä se ei suutu, vaan tarpeen tullen ottaa jalat alleen. Myös meidän perheen rytmit ovat tulleet sille tutuksi: esim. aamuseiskan aikoihin se odottelee takaovella aamupalalle pääsyä, ja illalla poikien mentyä nukkumaan hakeutuu meidän aikuisten rapsuteltavaksi.    

Pojat tutkailevat heinikkoa - mitä siellä oikein on?

Väijyssä - olen melkein näkymätön!

Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee tiikeri!

Kesäkuumalla paras peti löytyy metsän reunasta.

Äidiltä saa aina parhaat rapsutukset, ja niitä osaan kerjätä!

Ukkosta ilmassa

Tänään on ukkostellut lähes koko päivän, ja nytkin vähän kolisee, joten postaan vain nopeat kuulumiset. Raju ukonilma alkoi juuri  poikien päiväuniaikaan, eikä kumpikaan uskaltanut nukkua omissa oloissaan, joten päätimme sitten nukkua koko perhe. Vaikka itse otin vain puolen tunnin torkut ja kömmin sitten varovasti alakertaan, on loppupäivä mennyt ihan hirveän väsyneissä merkeissä. Taas tuli todistettua että päiväunet eivät minulle sovi... Eipä niitä ole kyllä tapana ottaakaan, paitsi ehkä joskus kipeänä. Viime päivät ovat menneet siivotessa - joku voisi sanoa, että on siivoaminen lomalla on loman haaskaamista, mutta näillä keleillä se on mielestäni ollut ihan järkevää ajankäyttöä. Eikä mulla oikein ole ollut aikaa koko keväänä tehdä perusteellisempaa putsausta tiettyihin huoneisiin, joten nyt sitten. Eilen tehtiin myös maijallinen raparperimehua, nams! Ja eilisen iltakävelyn yhteydessä Tähtisilmä bongasi kantarelleja (ja auton pölykapselin, joka piti raahata kotiin), joita loppujen lopuksi löytyi hatullinen eli yhden kastikkeen verran. Metsästäjä-keräilijän pieniä ilonaiheita :)

Viidestä litrasta raparperinvarsia ja kilosta sokeria saatiin pullokvartetti ihanaa raparperimehua. Jostain syystä mehun väri jäi tällä kertaa aika tummaksi, joskus olen saanut kauniin vaaleanpunaistakin. 

Ruotsinköynnöskuusama ei ukkosesta piitannut. Kaunis kukinto on kuin kruunu ja tuoksu huumaava. 

Lomalaisen aamupala

Lomaan kuuluvat kiireettömämmät aamut, ja aika usein on aamupalapöydästä löytynyt jotain vähän extraa, kuten tuoreita mansikoita, pannussa haudutettua teetä tai croissantteja ja marmeladia, kuten kuvasta näkyy. Tykkään noista minikokoisista hillo- ja marmeladipurkeista, kun ne ovat jotenkin niin suloisia. Ihanaa pientä arkista oman itsen ja perheen hemmottelua :) Näillä kuvilla osallistun Pienen Linnun tämän viikon makrokuvahaasteeseen, jonka teemana on oranssi. Lisää kauniita oransseja kuvia täällä. 

Taattisten tilalla

Tällä viikolla teimme suunnitellun kesäretken Taattisten tilalle Merimaskuun, jonne meiltä ajaa alle tunnissa - siis aikataulullisesti sopiva aamupäiväretki. Sateesta huolimatta lapset nauttivat pihan eläinten katselusta ja silittelystä: pihapiirissä oli kanoja, kukko, pupuja ja lampaita. Lisäksi omalta laitumeltaan oli pihaan hypähtänyt Kille-kili, jolla oli mahtavat sarvet. Sille ei tehnyt mieli kääntää selkäänsä, vaikka ei se kuulemma pökkääkään. Lisäksi navetasta heräsi mahtavankokoinen riippuvatsasika Otto, joka suuntasi pihan läpi pellonreunaan syöpöttelemään. Kiva retki kaikin puolin, mutta lämpimällä ja aurinkoisella ilmalla paikasta olisi saanut vielä enemmän irti. Pihapiirin polkuautot ja -traktorit sekä liukumäki, keinut ja trampoliini jäivät lapsilta sateen takia kokematta. Täytyy siis mennä uudestaan paremmalla kelillä - jos ei tänä kesänä, niin viimeistään seuraavana!

Helpot hernepussit

(Taas yhden) sadepäivän ratoksi päätin tehdä lapsille hernepussit, jotka ovat olleet suunnitelmissani jo jonkin aikaa. Ikean valmispaloista ne syntyivätkin nopeasti. Ainakin esikoisen kanssa kopittelu jo sujuu ihan mukavasti, ja keksiihän näillä muutakin temppuja. Nyt kun ompelukone on kaivettu esiin, voisi noista valmispaloista keksiä jotain muutakin... Yksi idea minulla jo onkin, siitä lisää myöhemmin!

MakroTex: Heinäkuu

Heinäkuu on perinteisesti lomakuu, ja ainakin viime viikonloppuna ilmat hellivät jopa niin, että heitin talviturkin! Koitin houkutella lapsiakin uimaan, mutta he pysyttelivät mieluummin omissa touhuissaan rannan tuntumassa. Heinäkuu on myös villiruusujen kukinta-aikaa. Ah, miten rakastankaan tuota vienolta tuoksuvaa, yksinkertaisen kaunista ja herkkää luonnonruusua! Kuvat ovat viikonloppureissultamme appivanhempieni kesäpaikasta, ja osallistun niillä Pienen Linnun makrokuvahaasteeseen, jonka aiheena tällä viikolla on heinäkuu. Kurkkaa muiden heinäkuiset kuvat täältä. Ihanaa heinäkuuta <3